Yöllisen flickr-session löytö

Teatterin metafysiikkaa


http://www.flickr.com/photos/satorarepo/4129937745/in/photostream/

P.S. eikä taaskaan toimi tuo linkkisysteemi... hooh.

Protot valmiina! :)

Tänään viimeistelin Vesipisaroiden mekon, proto on kokoa 146 cm. Ja ompelin Huivitulitanssiin 140 cm housut.

Pesun tulos

Mankelointi, tässä vain ryppyjen suoristamiseksi.




Tässä näkyy, miten ylijäämäväri värjäsi varsinkin keltaista kangasta vielä pesukoneessa. Ero oranssipohjaiseen kankaaseen on hyvin pieni.

Huivitulitanssin tulikangas

Tässä käytin Levafix-reaktiiviväriä Scharlach E-2GA Macrolat, pohjakankaina olivat keltainen ja oranssi puuvillakangas. 2%:n väriliemen tein Mare Kelpmanin maalausliemi 3:n ohjeen mukaan http://www.haktonopetus.fi/tatina/varamuisti.htm



Ensin väriliemi pussin pohjalle. Yhteensä lientä kului 3 litraa: pienimälle kangaspalalle puoli litraa ja kahdelle isommalle n. 1,25 litraa kummallekin.




Sitten ruttasin kankaan pussin pohjalle. Pussi kiinni ja kollegan avustuksella puristimme ilmat pois pussista. (Mahdollisimman hapeton tila on olennainen värin kiinnittymisen kannalta.) Kankaat saivat imeä värilientä rauhassa yön yli.


Tänään avasin pussit:











Huuhtelin kankaat isossa saavissa yksi kerrallaan ja jokaisen kolmeen kertaan. Vesi oli kylmää/haaleaa. Sitten pesukoneeseen: kirjopesuohjelma 60C, 2rkl pesuainetta.


Nostin kankaat kuivauskaappiin:





Minusta näyttää aivan kuin tuli tanssisi näissä kankaissa :)

Rapsuttelua.... rapsuttelua...

Aloitin rapsuttamisen puukolla, koska taikinalasta/nuolija oli auttamattoman löysä. Tarvittiin jämäkkyyttä! Mutta puukolla rapsuttelu oli uskomattoman hidasta. En halunnut liottaa koko kangasta, koska ajattelin vehnäjauhon liisteröityvän ja leviävän koko pintaan. Joten päädyin kokeilemaan suihkepulloa. Ja vot! -alkoi homma sujua :) suihkuttelu kostutti kankaan ja pastan juuri sen verran, että saatoin tylsällä puukolla vetää pintaa aivan reilusti. Eikä puukosta jäänyt jälkiä.




Pinnan todellinen ilme alkoi mukavasti hahmottua. Tässä kuvassa näkyy hyvin myös rapsuttellun tulos ja määrä!






Huuhtelupesun (ei pesuainetta ja vain kevyt linkous) jälkeen nostin kankaan kuivauskaappiin. Tuolloin huomasin, etteivät kaikki kokkareet olleetkaan lähteneet pesussa pois. Rapsuttelun jälkeen olin sekä ravistellut että harjannut kankaan, mutta se ei selvästikään riittänyt. Luotin siihen, että pesukone hoitaa loput... Ajattelin, että tästä on helppo jatkaa kankaan kuivuttua: otan karkean harjan ja saan kuivahtaneet kokkareet helposti pois. Olin väärässä.




Jouduin taas tarttumaan puukkoon, koska nuo pienet harmittoman näköiset kokkareet olivat kuivuessaan tarttuneet kankaaseen jopa tiukemmin kuin alunperin. Joten rapsuttelin taas :) Ja lopulta sain mankeloida kankaan!



Nyt voin todeta: se on valmis! Mihin sitä joutuisi ilman puukkoa ja vettä? ;)

Se on valmis!

Tai siis maalattu :) aurinko alkoi paistaa juuri kun värit loppuivat ja vedin viimeiset siveltimenvedot kankaalle.








Vielä on edessä vehnäjauhon poistaminen ja pesu.

Prosessi jatkuu

Kangas sai kuivua rauhassa viikonlopun yli.





Sitten aloitin ruttaamisen, jotta saan pastaan halkeamia. Halkeamista väri pääsee rikkomaan valkoiset viivat.





Valitut kolme sävyä







Ammoniumsulfaatin vaikutus pigmenttiväriin.






Ensimmäiset siveltimen vedot.







Puolet kankaasta maalattuna!

7,5m kangasta!

Ensin suojasin painopöydän rakennusmuovilla, jotta vehnäjauhovellin kosteus ei imeydy painopöytiin (pehmusteena on mm. huopaa) ja siten pilaa niitä. Sitten levitin muovin päälle pehmeää paperia imemään kosteutta ja nopeuttamaan kuivumista.





Kankaan levittämisen jälkeen tein itselleni merkinnät hulpioon ja teippeihin, jotta tiedän maalatessani, miten kuvion tulee olla kankaalla. Tässä apuna olivat aikaisemmin leikkaamani kaavat.





Ensimmäiset roiskaukset vehnäjauhovelliä!

Valinta

Maalaaminen kuivuneiden pastojen päälle.





Rapsuttelun jälkeen: viivojen erot näkyvät selvästi.





Vehnäjauhovelli on ilmeeltään parempi ja vastaa luonnostani. Ja onneksi sen levittäminen on helpompaa ja nopeampaa kuin kaurapuuron! :)

Lopuksi tein vielä huuhtelun pesukoneessa (ei pesuainetta). Säästin puolet kokeilustani pesemättömänä, jotta näen pesun vaikutuksen väreihin. Pesu ei vaikuttanut värien voimakkuuteen ollenkaan. Tässä kiinnittäjänä toimi aika. Ammoniumsulfaatti muuttaa vain pigmenttivärin maalattavammaksi, mutta se ei käsittääkseni vaikuta värin kiinnittymiseen.

Kaiken kaikkiaan kankaastani tulee ainakin kohtuullisen ympäristöystävällinen.
Kangas on pintakäsittelemätöntä painopohjakangasta eli vitikymppiä (puuvillaa, käytännössä samanlaista kuin lakanakangas). Reservipastat tein kaurahiutaleista, vehnäjauhosta ja vedestä. Pigmenttivärit ovat vesiliukoisia ja niistä löytyy tarkempaa tietoa EMO-tuotannon sivuilta

Valmistusprosessin vaiheita

Värien etsintää, koepainoa pigmenttiväreillä.





Pinnan ilmeen etsintää: oikealla maalauskokeilu ammoniumsulfaatilla löysennetyillä pigmenttiväreillä. Keskellä keittämättömällä kaurapuurolla tehty reservipastakokeilu. Vasemmalla odottaa vehnäjauhovelli levittämistä ruiskulla.








Lähikuvassa ensin vehnäjauhopasta ja sitten kaurapuuro kankaan pintaan kuivuneena.

Vesipisarat-tanssi

Tässä maalaamani havainnekuva ja seuraavaksi avaan kankaan käsittelyprosessia.