Luota prosessiin!

Seuraavaksi avaan teosteni syntytarinoita.

Jumalatar tuulessa



Tuotesuunnittelun, yhä uusien pintakokeilujen ja ratkaisujen etsinnän tuoksinassa minä yhtäkkiä turhauduin aivan suunnattomasti. Säikähdin, koska puutuminen on mielestäni sisäisten hälytyskellojen ääni. Huomasin, että minä en enää "virrannut" vapaasti. Olin kadottanut yhteyden siihen pulppuavaan lähteeseen, josta ilon mukana tulee inspiraatio. Ymmärsin, että Hotakainen oli oikeassa. "Eli jos miettii aamusta iltaan vaikkapa armoa, siitä alkaa väkisinkin tulla pinnallista. Ymmärrän syvällisyyden ennen kaikkea monipuolisuutena, vaikkapa sellaisena, että samaan aikaan kun miettii armoa, käy ostamassa Maija Vilkkumaan uusimman." (Kylänpää, R. 2009. Auta Dostojevski! Kirjailija Kari Hotakaisen haastattelu. Suomen Kuvalehti 5/2009, 45.)

Liika on liikaa suunnittelussakin. Päätin taas kerran luottaa prosessiin! :) Otin 1,8m vitikymppiä ja pellavabatistia sekä muutamaa väriltään hyvältä tuntuvaa ja mielenkiintoista brodeerauslankaa, jotka tuntuivat kuin soivan yhdessä. Aloitin ompelemisen. Ommellessa ahdistus hälveni ja virtaus palasi. Tekeminen ja prosessi tuntuivat taas hyvältä ja merkittävältä. Olin taas innostunut tuoreella tavalla!

Tämä työ aukesi vasta monien katselukertojen ja ompeleiden lisäysten jälkeen. Yhtäkkiä kuva aukesi ja sain tekstiä: Ystäväni. Jumalatar tuulessa. Tähdet olkapäillään. Tuo oli hämmentävä hetki, siinä tunteessa oli jotain hyvin salaperäistä ja samalla selkeää, kirkasta.



Tuon kokemuksen jälkeen olen samaa mieltä kuin Albert Einstein: "Kaunein ja syvin tunne, jonka voimme kokea, on salaperäisyyden tunne. Se on kaiken todellisen taiteen ja tieteen lähtökohta."

Lähtökohdista ja prosessista

Tämä blogi on siis kuvaus prosessista, jonka lopputuloksena on opinnäytetyönäyttely. Prosessi on ollut hyvin jännittävä ja välillä kuin tunteiden vuoristorata. Mikään ei ole yksinkertaisempaa ja onnellisempaa kuin olla luova, mutta menneisyydestä kumpuavien, alitajuisten ja itsekriittisten sisäisten kommenttien takia esteitä on ilmennyt siellä, missä niitä ei oikeasti ole. Monesti tämä prosessi onkin näyttäytynyt luovuuden esteiden raivaamisena ja oman elämän tasapainottamisena niiden oivallusten kautta, joita olen saanut tässä työssäni.

Designfilosofiani kiteytyy jo opintojeni alussa minussa heränneisiin kysymyksiin: Miten tekstiileillä voi luoda ja edistää tasapainoa ja kauneutta ihmisten kodeissa ja elämissä? Onko mahdollista tehdä tekstiili, joka tilassa kuin tilassa luo ympärilleen harmoniaa?

Minua kiinnostavat sekä taide että tuotesuunnittelu ja olenkin halunnut yhdistää kauneuden toimivuuteen. Tästä esimerkkinä on torkkutäkki Kasvun riemu. Materiaaleina ovat ryppysatiini ja fleece, tekniikkana vapaa kirjonta.

Uutta intoa!

Uutta intoa täynnä tähän aamuun. Eilinen oli niin tehokas päivä, että tänään kaikki tuntuu paljon helpommalta. Kaksi isoa työtä valmistui eilen, jee!

Prosessi tiivistyy!

Huh! Sunnuntai ja tänä iltana vielä edessä näyttelyrekvisiitan tekemistä. Hieman hirvittää tuleva viikko ja kaikki mitä on tarkoitus ehtiä tekemään. Lohdullista aikapaineessa on se, ettei todellakaan ole aikaa epäolennaiseen :) ja tähänkin prosessin vaiheeseen on vain hypättävä: monet hienoimmista jutuistani ovat vielä hioutuneet viimeisessä rutistuksessa merkittävällä tavalla.