Uniolo-torkkutäkki

Lintujen maailma

Voima

Vihdoin kuvia!

Tässä vihdoin kuvia uudesta näyttelystäni. Tai oikeammin ilmaistuna: näyttelytyöni siirtyivät Ruoholahdesta Kaisaniemeen. Kaisaniemen vitriinit ovat aivan erilaiset tunnelmaltaan ja sallivat enemmän asettelua.

Hei te kaikki!

...jotka luette minun blogiani.

Otan mielelläni vastaan kommentteja!

Olisi ihana tietää, onko jokin teokseni koskettanut, herättänyt ajatuksia tai kysymyksiä, kirvoittanut tarinoita, mitä vaan!

Ja palautetta on aina mukava saada, mitä voisi parantaa, mikä oli hyvää :)

Kiitos jo etukäteen!

Tahatonta komiikkaa :)

Muokkasin juuri kuvia, joita olen ottanut töistäni ja löysin tämän :)

Annoin sille nimeksi Cheer up!

Miksi näyttelyssäni on niin paljon sanoja?

Olen pitänyt päiväkirjaa koko suunnittelu- ja valmistusprosessin ajan: olen kerännyt luonnoskirjoihini kangastilkkuja, kokeiluja, tunnelmia ja tekemisen haasteita... Sitten eräänä päivänä selasin sivuja ja aloin koota listaa sanoista, jotka tuntuivat kiehtovilta. Poimin sieltä täältä sanoja, jotka tuntuivat merkityksellisiltä prosessini kannalta ja jotka kiteyttivät jotain olennaista tunnelmistani.

Näyttelyrakenteita suunnitellessani koin, että nämä sanat ovat olennainen osa tätä prosessia ja halusin tuoda myös tämän puolen näkyviin. Seuraavaksi lisään näitä sanoja myös tänne blogiin.

Mikä torkkutäkki?

Kasvun riemu ja Uniolo -torkkutäkit syntyivät pintakokeilujen kautta. Luonnostelin kankaalle ja kokeilin erilaisia ratkaisuja. Tosin aivan alussa oli välähdyksen omainen kuva sisäisten silmieni edessä :) mutta kokeilun kautta työskentely ja ideoiden kehittely on myös antoisaa!

Tuotesuunnittelussa pitää tietenkin ottaa huomioon käytettävyys: koko, materiaalit, pesunkestävyys, käyttötarkoitus, visuaalinen ilme... Esim. käytettävyys asettaa omat haasteensa tuotteen rakenteen suunnitteluun, kun on otettava huomioon myös ompeleminen.

Halusin näillä kahdella torkkutäkillä kokeilla, onko mahdollista tehdä uniikkeja tuotteita, joissa on vahvasti läsnä taide ja luova elämä. Tavoitteeni on, että tuotteeni antavat kauneuden elämyksiä arjen keskellä. Toinen tavoite on oikeasti mahdollistaa virkistävät torkut, ja siksi toinen puoli on pehmeää fleeceä.


Tässä rakennan pintaa, vielä on toinen vihreän sävy kirjomatta.



Tässä ompelen ensimmäistä sävyä satiiniin.

Mitä on voima?

Lintujen maailma valmistui nopeasti ja olin ostanut lisää tekstiilitusseja, enemmän värejä. Hädin tuskin sain kankaan teipattua painopöytään, kun prosessi tuntui jatkuvan siitä, mihin edellisessä kankaassa jäin. Jo sotkupaperiini nousi sana "voima" ja hieman myöhemmin siitä muotoutui kysymys: "Mitä on voima?" Aloitin malttamattomana ja hieman hämmentyneenä kankaalle piirtämisen mustalla ja sinisellä.

Tekstiä tuli lisää viivoja piirtäessäni: "Voima on yhteyttä." Viivat ja kangas kertoivat minulle, milloin oli uuden värin aika. Näin prosessi oli vuorovaikutusta. Ja lintuja, niitä tuntui riittävän tässäkin kankaassa. Mutta tässä kankaassa ne kaikki lensivät eikä munia näkynyt ollenkaan.

Kangas aiheutti paljon päämäärätöntä kuljeskelua koulun käytävillä, aivan kuin olisin etsinyt vastausta johonkin, mikä oli silmieni edessä, mutta en ollut valmis sitä näkemään ja siksi ikään kuin etsin sitä.

Eräänä aamuna kangas vain loksahti auki ja sain taas tekstiä:

"Linnut syntyvät lentämään."

Ymmärsin -asia kolahti minuun vertikaalisena oivalluksena- että tuossa oli vastaus ensimmäiseen kysymykseen, mitä voima on. Voima on sitä, että on sitä mitä on. Voima on sitä, että kasvaa siksi, miksi on alunperin syntynytkin. Silloin minua itketti.




Laajemmin ajateltuna tämä on samaa asiaa, mistä Pekka Himanen ja Esa Saarinen puhuvat.

Lintujen maailma

Ramppikuume painoi ja päätin kokeilla tekstiilitusseja, koska ne kiinnostivat. Otin reilusti vitikymppiä (pintakäsittelemätöntä valkoista puuvillakangasta) ja aloitin. Syntyi mahtavaa, voimakasta viivaa. Olin innoissani! -koska tussit toimivat niin hyvin ja kuva tuntui "liikkuvan" koko ajan.

Viiva kulki ja kulki, sitten nousi teksti: "Lintujen maa, lintujen maailma", ja huomasin viivoista todella muodostuvan mitä erilaisimpia lintuja ja munia. Ylipäätään kankaassani näytti olevan paljon lintujen elämää.

Piirtäessäni taistelin oman epävarmuuteni kanssa ja kuitenkin samalla huomasin omia vahvuuksiani: kädenjälki, rohkeus ja ennakkoluulottomuus. Taide, elämä ja luovuus kietoutuvat kokemuksissani yhteen ja näyttäytyvät minulle yhä enemmän kokonaisuutena, jossa on hyvin ollennaista itsensä johtaminen ja ihmisenä kasvaminen. Ehkä onkin niin, että

taide = elämä = luovuus,

riippumatta siitä, missä järjestyksessä nuo sanat esitetään.



Tämä oli alunperin 3,20 m pitkä kangas, jonka pilkoin kolmeen osaan, koska halusin jatkaa pinnan kehittelyä vapaalla kirjonnalla. Kokeilin kyllä, onnistuisiko kirjonta ompelukoneella niin, että kangas olisi kokonainen, mutta kankaan pyörittäminen haluamallani tavalla oli liian hankalaa. Joten päätin tehdä kankaasta pienempiä töitä.

Näyttely pystytetty!

Eilen rakensimme näyttelyä työpäivän verran Ruoholahden metroasemalla. Metron aiheuttama imu antoi haastetta toimivalle teosten kiinnittämiselle. Mutta me onnistuimme :) Rautalankaa, siimaa, hakaneuloja, ilmastointiteippiä ja mielikuvituksellisiä virityksiä... Nyt vain toivon, että kaikki työt myös pysyvät ylhäällä!

Seurasimme ripustamisen lomassa, miten teokset saivat huomiota. Muutamat tulivat jo juttelemaan ja kyselemään :) kivaa!

Seuraavana tavoitteena on postata kuvia tänne.

Luota prosessiin!

Seuraavaksi avaan teosteni syntytarinoita.

Jumalatar tuulessa



Tuotesuunnittelun, yhä uusien pintakokeilujen ja ratkaisujen etsinnän tuoksinassa minä yhtäkkiä turhauduin aivan suunnattomasti. Säikähdin, koska puutuminen on mielestäni sisäisten hälytyskellojen ääni. Huomasin, että minä en enää "virrannut" vapaasti. Olin kadottanut yhteyden siihen pulppuavaan lähteeseen, josta ilon mukana tulee inspiraatio. Ymmärsin, että Hotakainen oli oikeassa. "Eli jos miettii aamusta iltaan vaikkapa armoa, siitä alkaa väkisinkin tulla pinnallista. Ymmärrän syvällisyyden ennen kaikkea monipuolisuutena, vaikkapa sellaisena, että samaan aikaan kun miettii armoa, käy ostamassa Maija Vilkkumaan uusimman." (Kylänpää, R. 2009. Auta Dostojevski! Kirjailija Kari Hotakaisen haastattelu. Suomen Kuvalehti 5/2009, 45.)

Liika on liikaa suunnittelussakin. Päätin taas kerran luottaa prosessiin! :) Otin 1,8m vitikymppiä ja pellavabatistia sekä muutamaa väriltään hyvältä tuntuvaa ja mielenkiintoista brodeerauslankaa, jotka tuntuivat kuin soivan yhdessä. Aloitin ompelemisen. Ommellessa ahdistus hälveni ja virtaus palasi. Tekeminen ja prosessi tuntuivat taas hyvältä ja merkittävältä. Olin taas innostunut tuoreella tavalla!

Tämä työ aukesi vasta monien katselukertojen ja ompeleiden lisäysten jälkeen. Yhtäkkiä kuva aukesi ja sain tekstiä: Ystäväni. Jumalatar tuulessa. Tähdet olkapäillään. Tuo oli hämmentävä hetki, siinä tunteessa oli jotain hyvin salaperäistä ja samalla selkeää, kirkasta.



Tuon kokemuksen jälkeen olen samaa mieltä kuin Albert Einstein: "Kaunein ja syvin tunne, jonka voimme kokea, on salaperäisyyden tunne. Se on kaiken todellisen taiteen ja tieteen lähtökohta."

Lähtökohdista ja prosessista

Tämä blogi on siis kuvaus prosessista, jonka lopputuloksena on opinnäytetyönäyttely. Prosessi on ollut hyvin jännittävä ja välillä kuin tunteiden vuoristorata. Mikään ei ole yksinkertaisempaa ja onnellisempaa kuin olla luova, mutta menneisyydestä kumpuavien, alitajuisten ja itsekriittisten sisäisten kommenttien takia esteitä on ilmennyt siellä, missä niitä ei oikeasti ole. Monesti tämä prosessi onkin näyttäytynyt luovuuden esteiden raivaamisena ja oman elämän tasapainottamisena niiden oivallusten kautta, joita olen saanut tässä työssäni.

Designfilosofiani kiteytyy jo opintojeni alussa minussa heränneisiin kysymyksiin: Miten tekstiileillä voi luoda ja edistää tasapainoa ja kauneutta ihmisten kodeissa ja elämissä? Onko mahdollista tehdä tekstiili, joka tilassa kuin tilassa luo ympärilleen harmoniaa?

Minua kiinnostavat sekä taide että tuotesuunnittelu ja olenkin halunnut yhdistää kauneuden toimivuuteen. Tästä esimerkkinä on torkkutäkki Kasvun riemu. Materiaaleina ovat ryppysatiini ja fleece, tekniikkana vapaa kirjonta.

Uutta intoa!

Uutta intoa täynnä tähän aamuun. Eilinen oli niin tehokas päivä, että tänään kaikki tuntuu paljon helpommalta. Kaksi isoa työtä valmistui eilen, jee!

Prosessi tiivistyy!

Huh! Sunnuntai ja tänä iltana vielä edessä näyttelyrekvisiitan tekemistä. Hieman hirvittää tuleva viikko ja kaikki mitä on tarkoitus ehtiä tekemään. Lohdullista aikapaineessa on se, ettei todellakaan ole aikaa epäolennaiseen :) ja tähänkin prosessin vaiheeseen on vain hypättävä: monet hienoimmista jutuistani ovat vielä hioutuneet viimeisessä rutistuksessa merkittävällä tavalla.