Lintujen maailma valmistui nopeasti ja olin ostanut lisää tekstiilitusseja, enemmän värejä. Hädin tuskin sain kankaan teipattua painopöytään, kun prosessi tuntui jatkuvan siitä, mihin edellisessä kankaassa jäin. Jo sotkupaperiini nousi sana "voima" ja hieman myöhemmin siitä muotoutui kysymys: "Mitä on voima?" Aloitin malttamattomana ja hieman hämmentyneenä kankaalle piirtämisen mustalla ja sinisellä.
Tekstiä tuli lisää viivoja piirtäessäni: "Voima on yhteyttä." Viivat ja kangas kertoivat minulle, milloin oli uuden värin aika. Näin prosessi oli vuorovaikutusta. Ja lintuja, niitä tuntui riittävän tässäkin kankaassa. Mutta tässä kankaassa ne kaikki lensivät eikä munia näkynyt ollenkaan.
Kangas aiheutti paljon päämäärätöntä kuljeskelua koulun käytävillä, aivan kuin olisin etsinyt vastausta johonkin, mikä oli silmieni edessä, mutta en ollut valmis sitä näkemään ja siksi ikään kuin etsin sitä.
Eräänä aamuna kangas vain loksahti auki ja sain taas tekstiä:
"Linnut syntyvät lentämään."
Ymmärsin -asia kolahti minuun vertikaalisena oivalluksena- että tuossa oli vastaus ensimmäiseen kysymykseen, mitä voima on. Voima on sitä, että on sitä mitä on. Voima on sitä, että kasvaa siksi, miksi on alunperin syntynytkin. Silloin minua itketti.
Laajemmin ajateltuna tämä on samaa asiaa, mistä Pekka Himanen ja Esa Saarinen puhuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti