Ramppikuume painoi ja päätin kokeilla tekstiilitusseja, koska ne kiinnostivat. Otin reilusti vitikymppiä (pintakäsittelemätöntä valkoista puuvillakangasta) ja aloitin. Syntyi mahtavaa, voimakasta viivaa. Olin innoissani! -koska tussit toimivat niin hyvin ja kuva tuntui "liikkuvan" koko ajan.
Viiva kulki ja kulki, sitten nousi teksti: "Lintujen maa, lintujen maailma", ja huomasin viivoista todella muodostuvan mitä erilaisimpia lintuja ja munia. Ylipäätään kankaassani näytti olevan paljon lintujen elämää.
Piirtäessäni taistelin oman epävarmuuteni kanssa ja kuitenkin samalla huomasin omia vahvuuksiani: kädenjälki, rohkeus ja ennakkoluulottomuus. Taide, elämä ja luovuus kietoutuvat kokemuksissani yhteen ja näyttäytyvät minulle yhä enemmän kokonaisuutena, jossa on hyvin ollennaista itsensä johtaminen ja ihmisenä kasvaminen. Ehkä onkin niin, että
taide = elämä = luovuus,
riippumatta siitä, missä järjestyksessä nuo sanat esitetään.
Tämä oli alunperin 3,20 m pitkä kangas, jonka pilkoin kolmeen osaan, koska halusin jatkaa pinnan kehittelyä vapaalla kirjonnalla. Kokeilin kyllä, onnistuisiko kirjonta ompelukoneella niin, että kangas olisi kokonainen, mutta kankaan pyörittäminen haluamallani tavalla oli liian hankalaa. Joten päätin tehdä kankaasta pienempiä töitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti