Hei te kaikki!

...jotka luette minun blogiani.

Otan mielelläni vastaan kommentteja!

Olisi ihana tietää, onko jokin teokseni koskettanut, herättänyt ajatuksia tai kysymyksiä, kirvoittanut tarinoita, mitä vaan!

Ja palautetta on aina mukava saada, mitä voisi parantaa, mikä oli hyvää :)

Kiitos jo etukäteen!

Tahatonta komiikkaa :)

Muokkasin juuri kuvia, joita olen ottanut töistäni ja löysin tämän :)

Annoin sille nimeksi Cheer up!

Miksi näyttelyssäni on niin paljon sanoja?

Olen pitänyt päiväkirjaa koko suunnittelu- ja valmistusprosessin ajan: olen kerännyt luonnoskirjoihini kangastilkkuja, kokeiluja, tunnelmia ja tekemisen haasteita... Sitten eräänä päivänä selasin sivuja ja aloin koota listaa sanoista, jotka tuntuivat kiehtovilta. Poimin sieltä täältä sanoja, jotka tuntuivat merkityksellisiltä prosessini kannalta ja jotka kiteyttivät jotain olennaista tunnelmistani.

Näyttelyrakenteita suunnitellessani koin, että nämä sanat ovat olennainen osa tätä prosessia ja halusin tuoda myös tämän puolen näkyviin. Seuraavaksi lisään näitä sanoja myös tänne blogiin.

Mikä torkkutäkki?

Kasvun riemu ja Uniolo -torkkutäkit syntyivät pintakokeilujen kautta. Luonnostelin kankaalle ja kokeilin erilaisia ratkaisuja. Tosin aivan alussa oli välähdyksen omainen kuva sisäisten silmieni edessä :) mutta kokeilun kautta työskentely ja ideoiden kehittely on myös antoisaa!

Tuotesuunnittelussa pitää tietenkin ottaa huomioon käytettävyys: koko, materiaalit, pesunkestävyys, käyttötarkoitus, visuaalinen ilme... Esim. käytettävyys asettaa omat haasteensa tuotteen rakenteen suunnitteluun, kun on otettava huomioon myös ompeleminen.

Halusin näillä kahdella torkkutäkillä kokeilla, onko mahdollista tehdä uniikkeja tuotteita, joissa on vahvasti läsnä taide ja luova elämä. Tavoitteeni on, että tuotteeni antavat kauneuden elämyksiä arjen keskellä. Toinen tavoite on oikeasti mahdollistaa virkistävät torkut, ja siksi toinen puoli on pehmeää fleeceä.


Tässä rakennan pintaa, vielä on toinen vihreän sävy kirjomatta.



Tässä ompelen ensimmäistä sävyä satiiniin.

Mitä on voima?

Lintujen maailma valmistui nopeasti ja olin ostanut lisää tekstiilitusseja, enemmän värejä. Hädin tuskin sain kankaan teipattua painopöytään, kun prosessi tuntui jatkuvan siitä, mihin edellisessä kankaassa jäin. Jo sotkupaperiini nousi sana "voima" ja hieman myöhemmin siitä muotoutui kysymys: "Mitä on voima?" Aloitin malttamattomana ja hieman hämmentyneenä kankaalle piirtämisen mustalla ja sinisellä.

Tekstiä tuli lisää viivoja piirtäessäni: "Voima on yhteyttä." Viivat ja kangas kertoivat minulle, milloin oli uuden värin aika. Näin prosessi oli vuorovaikutusta. Ja lintuja, niitä tuntui riittävän tässäkin kankaassa. Mutta tässä kankaassa ne kaikki lensivät eikä munia näkynyt ollenkaan.

Kangas aiheutti paljon päämäärätöntä kuljeskelua koulun käytävillä, aivan kuin olisin etsinyt vastausta johonkin, mikä oli silmieni edessä, mutta en ollut valmis sitä näkemään ja siksi ikään kuin etsin sitä.

Eräänä aamuna kangas vain loksahti auki ja sain taas tekstiä:

"Linnut syntyvät lentämään."

Ymmärsin -asia kolahti minuun vertikaalisena oivalluksena- että tuossa oli vastaus ensimmäiseen kysymykseen, mitä voima on. Voima on sitä, että on sitä mitä on. Voima on sitä, että kasvaa siksi, miksi on alunperin syntynytkin. Silloin minua itketti.




Laajemmin ajateltuna tämä on samaa asiaa, mistä Pekka Himanen ja Esa Saarinen puhuvat.

Lintujen maailma

Ramppikuume painoi ja päätin kokeilla tekstiilitusseja, koska ne kiinnostivat. Otin reilusti vitikymppiä (pintakäsittelemätöntä valkoista puuvillakangasta) ja aloitin. Syntyi mahtavaa, voimakasta viivaa. Olin innoissani! -koska tussit toimivat niin hyvin ja kuva tuntui "liikkuvan" koko ajan.

Viiva kulki ja kulki, sitten nousi teksti: "Lintujen maa, lintujen maailma", ja huomasin viivoista todella muodostuvan mitä erilaisimpia lintuja ja munia. Ylipäätään kankaassani näytti olevan paljon lintujen elämää.

Piirtäessäni taistelin oman epävarmuuteni kanssa ja kuitenkin samalla huomasin omia vahvuuksiani: kädenjälki, rohkeus ja ennakkoluulottomuus. Taide, elämä ja luovuus kietoutuvat kokemuksissani yhteen ja näyttäytyvät minulle yhä enemmän kokonaisuutena, jossa on hyvin ollennaista itsensä johtaminen ja ihmisenä kasvaminen. Ehkä onkin niin, että

taide = elämä = luovuus,

riippumatta siitä, missä järjestyksessä nuo sanat esitetään.



Tämä oli alunperin 3,20 m pitkä kangas, jonka pilkoin kolmeen osaan, koska halusin jatkaa pinnan kehittelyä vapaalla kirjonnalla. Kokeilin kyllä, onnistuisiko kirjonta ompelukoneella niin, että kangas olisi kokonainen, mutta kankaan pyörittäminen haluamallani tavalla oli liian hankalaa. Joten päätin tehdä kankaasta pienempiä töitä.

Näyttely pystytetty!

Eilen rakensimme näyttelyä työpäivän verran Ruoholahden metroasemalla. Metron aiheuttama imu antoi haastetta toimivalle teosten kiinnittämiselle. Mutta me onnistuimme :) Rautalankaa, siimaa, hakaneuloja, ilmastointiteippiä ja mielikuvituksellisiä virityksiä... Nyt vain toivon, että kaikki työt myös pysyvät ylhäällä!

Seurasimme ripustamisen lomassa, miten teokset saivat huomiota. Muutamat tulivat jo juttelemaan ja kyselemään :) kivaa!

Seuraavana tavoitteena on postata kuvia tänne.